Laulunavigaattori: Eco (Kaiku) – Lauri Ahtinen näyttää miltä Eco kuulostaa

Eco (Kaiku) on yksi niistä lauluista, jotka luotiin käsittämättömällä tahdilla, periaatteena ”laulu ulos kahdessa viikossa”, ja sen valmistuessa olin häkeltynyt siitä mitä kuulin. Olin osallistunut sävellystyöhön suurella aktiivisuudella ja esittänyt lukuisia ideoita tuotoksen suhteen. Jälkeni lopputuloksessa oli merkittävä; miltei kaikki ne ideat joita käytimme, tulivat Okolta – ne jotka hylkäsimme, olivat poikkeuksetta minun käsialaani.

Valmis kappale ei olisi paremmin voinut iskeä minuun, ja moni kiireinen ilta oli tuolloin pakko päättää pysähtyen kuuntelemaan laulu yksikseni korvanapeilla aivan liian kovalla. Myönnän että hyvän mielen musiikille on sijansa (aurinkoisena kesälauantaina), mutta aivan liian usein janoan musiikilta jotain, mitä voisi kutsua uhkaksi, vaaran tunnuksi, säveltaiteen keinoin purkautuvaksi raivon laukeamiseksi.

Tällainen musiikki on herkkä laji, sillä tunteiden ilmaisu rytmin ja sävelen kautta on usein paradoksaalista. Siinä missä länsiafrikkalainen feel good – rytmi-ilottelu kohdallani alkaa usein viimeistään kolmannen biisin kohdalla herättää raivoa makeudellaan, aiheuttaa pohjoinen pahoinvoinnin death metal puolestaan pateettisuudellaan helposti pelkkää huvittuneisuutta. Econ kohdalla mielestäni onnistuimme tietyssä tunnemaisemassa, jopa yli odotusteni.

Aikoja sitten, intoutuneena tulevasta (nyt menneestä, katsasta täältä jos meni ohi) sarjakuvamusiikkivideoyhteistyöstämme Villen kanssa, pyysin ystävääni Lauria (joka myöskin on sarjakuvataiteilija, mistä lie lähipiiriimme näitä siunaantunut) piirtämään promokuvamme uusiksi vanhassa kunnon Kylli-täti –hengessä. Minä asetin kuvat pöydälle, säädin valaistuksen ja kameran huonosti, laitoin tulevalta levyltämme jonkin laulun (tässä tapauksessa Econ) soimaan, ja Lauri sotki kauniisti menemään sen näköistä miltä kappale kuulosti. Lopputulos antaa olettaa, että Lauri tunsi Econ suhteen jotain samaa kuin minä. Ja mustasta pensselistä huolimatta luulisin että me molemmat pidämme tästä laulusta.

-kili

Laulunavigaattori: Óyela

Usein tuntuu, että joudun selittelemään sanoitustemme kielivalintaa. Miksi kirjoittaa (Pohjois-) Suomessa biisejä espanjaksi, eihän niitä kukaan ymmärrä?

Veo que me miras de distancia
no entiendes nada de mis palabras
estoy hablando en una lengua
que no quieres oír porque no es tuya

 Näen kuinka katsot kauempaa
et ymmärrä mitään näistä sanoista
puhun kielellä
jota et tahdo kuulla, koska se ei ole sinun kieles
i

Palaan tähän peruskysymykseen aina uudestaan ja uudestaan niin yleisön kuin itsenikin taholta. Óyela-kappaleen sanat kumpusivat tuosta sanoittajalle ja laulajalle hyvin henkilökohtaisestakin ajatuksesta, mutta jossain matkan varrella niistä tuli myös osa suurempaa sanomaa joka on jonkunlainen viesti suvaitsevaisuudesta. Musiikki on universaali kieli – miksi siis se ei voisi toimia siltana ihmisten välillä? Kun vain osaisimme kuunnella.

Hablar es mucho más que palabras
una forma de música
tienes que escucharla
Oye, oye, óyela

Puhuminen on muutakin kuin sanoja
se on musiikkia
sinun täytyy kuunnella
Kuule, kuule, kuule se

Bajo Ceron musiikki on espanjankielistä. Se ei olisi Bajo Ceron musiikkia muuten. Samoin minä en olisi minä jos tarttuisin helppoon vaihtoehtoon ja alkaisin kirjoittaa sanoitukset suomeksi tai englanniksi. Ja uskon, että vaikka kaikki eivät tekstejä aina ymmärtäisikään, ne välittävät tunteen joka jo itsessään on sanoma.

No me voy a cambiar
lo que digo es la
verdad
la sonrisa en mi cara
suena como la musica

 En aio muuttua
se mitä sanon on totta
hymy kasvoillani
soi kuin musiikki

Minulle Óyela on kesäbiisi. Biisin luonnosteluvaiheista saakka olen aina ajatellut sen olevan se kappale jota lauletaan kädet ilmassa kesäfestareilla auringon laskiessa järvelle ja suomalaisen festivaalikansan ollessa täynnä rakkautta ja suvaitsevaisuutta (sekä ehkä hitusen verran täynnä kaljaakin).

Kesää odotellessa,
Anna

Uusi musiikkivideo julkaistu!

Bajo Ceron uusi musiikkivideo Óyela tehtiin yhteistyössä sarjakuvataiteilija Ville Rannan kanssa. Videon kunnianhimoisena tavoitteena oli kuvata se yhdellä otolla lokaatioiden vaihtuessa ja Rannan piirtäessä yhtäaikaisesti. Kuukauden mittaisten valmisteluiden jälkeen tavoitteeseen päästiinkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kamera oli kiinnitetty liikuteltavaan piirrospöytään, johon oli myös kiinnitetty koko videon pääasiallinen valaistussysteemi. Ville ei esiinny videolla itse, lukuunottamatta aivan viimeisiä freimejä.

Musiikkivideo Óyela-kappaleeseen, esiintyjät Bajo Cero
Ohjaus Okko Meinilä. Piirrokset Ville Ranta
Käsikirjoitus: Okko Meinilä, Ville Ranta, Kili Kauppi
Kuvaus: Okko Meinilä, Joni Kesti
Kiitokset: Tiina Junno, Kaisa Hurtig, Erick King, Bar Never Grow Old
© Impïria Records 2013

Osta uusi levy “Óyela” Levykauppa Äxästä tai iTunesista.