Bajo Cero Maailma Kylässä 2014 -festivaalille

Maailma Kylässä 2014 on julkaissut festivaaliohjelmansa. Se on 85 000 vieraallaan yksi Suomen suurimmista festivaaleista Helsingin ydinkeskustassa, ja Finland Festivals nimitti sen hiljattain Vuoden Festivaaliksi 2014. Mikä parasta, festivaalille on kaikille vapaa pääsy.

Bajo Cero voi nyt ylpeänä ilmoittaa soittavansa kyseisessä tapahtumassa sunnuntaina 25.5.2014 Kaisaniemen puistossa Monsuuni-lavalla.

Kamiina kuumana jälleen!

Tämä syksy on ollut monella tapaa erilainen syksy. Olemme Oulun päässä keräilleet itseämme kasaan Okon muutettua Isoon Kaupunkiin (siis Helsinkiin) ja keikkarintamalla on myös pidetty hieman hiljaiseloa. Joskus pysähtyminen on ihan paikallaankin. (Siitä kertoo biisimme Hierrokin. Kuuntele se täältä.)

Kaikki ovat touhunneet tahoillaan omia juttujaan (esim. yksi on jatkanut jo filosofiselle tasolle yltänyttä remonttiprojektiaan Hietasaaren metsämaisemissa, toinen löytänyt koripallon uudelleen, joku mennyt kihloihin bändikavereiden tietämättä ja kuka nyt mitäkin). Itse olen matkustanut erinäisillä työmatkoilla enemmän koko syksyn aikana kuin useampina vuosina yhteensä, välillä tuntuu että olen kokoajan matkalla.

Nyt kuitenkin matkaamme jälleen yhdessä koko Bajo Cero! Eilen kokoonnuimme Bajo Ceron Oulu-edustuksen kanssa pitkästä aikaa treenaamaan tulevan viikonvaihteen minikiertuetta varten.


Kamiinaa lämmitettiin tunteella ja tästä on hyvä jatkaa taas yhdessä kohti niitä syksynviileitä elektroakustisia world-fusion-eksperimenttejä. Ja ennen kaikkea, rakkaita ystäviä.

Bajo Ceron Rewind-minikiertue Helsingissä ja Hämeenlinnassa 31.10.-2.11.2013.

– Anna

Laulunavigaattori (olet nyt määränpäässä) : Camino -Polku

Kappale Camino – Polku kertoo sellaisista hetkistä elämässä, kun kaikki on mennyttä, mutta kaiken tuon tyhjyyden ja epätoivon keskellä on selittämätön vapauden ja rauhan tunne. Kappale on sopivasti debyyttilevymme Óyelan päätösraita ja se on mielestäni syvin ja eniten zen kaikista albumin biiseistä.

Alunperin kappale oli minun englanninkielistä singer-songwriter projektiani varten, jolla ei ollut mitään tekemistä Bajo Ceron kanssa. Se on levyllä erikoisuus senkin takia, että originaalisanoitukset ennen espanjankielistä versiota olivat myös minun tekemät. Biisi oli hyljättynä ja käyttämättömänä pöytälaatikossa, kunnes päätettiin kokeilla, miten sen saisi sovitettua Bajo Cerolle.

Caminossa on paljon vaikutteita sen hetkisestä elämästäni, kun kirjoitin sen noin kymmenen vuotta sitten. Sillä hetkellä minulla oli uhkaava loppuunpalamisen fiilis, kun löysin itseni täysin pimeästä mentaalisesta tilanteesta, jossa kaikki perusteemat, rakkaus, asunto, raha, koulu, työ ja ego menivät itsetuhomoodiin täsmälleen samalla hetkellä.

Kävi ilmeiseksi, ettei tämä tila menisi ohi heti. Silti jossain syvällä sisällä tiesin, että jos edessä on mysteeri, niin sen takana on ymmärrys, jos tilannetta uskaltaa katsoa täysin rehellisesti suoraan silmiin. Tuo valopilkku oli siellä himmeänä horisontissa.

Kun lopulta polku kotiin alkoi avautua tuntui vaikealta katsoa asiota samalla tavalla. Kaikki aikaisemmin merkittävä näytti kummallisen triviaalilta; tuska on usein vain tarina, jossa haluamme näytellä osaa, ja joskus tuon tarinan läpi näkee selkeästi. Se on tämän kappaleen pohjaidea.

Kun äänitimme kappaleen 2011 tuntui siltä, että soundin täytyy olla viaton, rehellinen ja täysin toisesta maailmasta. Sillä tavalla sen tyyli on paljon lähempänä indiemusan ethosta, kuin world/electro/heavy/pop-fiilistä, jota muut biisit enimmäkseen edustavat. Mielestäni kappale on raikas lopetus, joka navigoi levyn mukavasti tähtipöllyiseen määränpäähänsä.

-Okko

[[ Laulunavigaattori on nyt päässyt tiensä päähän. Lue, katso ja kuuntele levyn aiemmat kappaleet täältä: 01 Caras Escondidas 02 Espejo 03 Mi Esquina 04 Hierro 05 Paseando 06 Retransmisión 07 Óyela 08 Eco 09 A Volar 10 Refugiados ]]

Laulunavigaattori: Refugiados

Olen jaksanut jankuttaa joidenkin ihmisten mielestä varmasti kyllästymiseen asti kaiken hyvän musiikin taustalla vaikuttavan kaksi korvaamatonta elementtiä: rummut ja basso. Biisistä voi ottaa kaiken muun pois ja meininki toimii edelleen, mutta rumpuja tai bassoa ei voi poistaa, tai jos voi poistaa, kyseessä ei ole mitenkään ihmeellinen teos.

Tutustuin opiskeluaikoinani Iso-Britanniassa konemusiikkiin. Erityisesti pidin ikuisesti nostattelevasta “Happy hardcoresta” ja toisaalta junnaavasta “Trancesta”. Jotain kuitenkin puuttui, sillä en ollut aivan täysin myyty. Vastaus löytyi savuisesta kellariin tekaistusta yökerhosta. Omituista ja ehkä hieman synkän oloista porukkaa; pipo syvällä päässä; nuhjuinen huppari; löysät maastohousut, sekä harkittu huojuva liike breakbeatin tahtiin. Ja erittäin nopean sellaisen. Ei mitään hip-hoppia, vaan tykitystä 160-180 biittiä minuutissa. En kokenut porukkaa omakseni, mutta musiikki teki vaikutuksen.

Savuverhon lomasta erottui juuri ja juuri lavantapainen jota reunusti valtava PA-systeemi. Tuolloin en asiaa tajunnut, mutta tuon PA:n tärkein osanen oli subbari, josta hyökyi pitkiä aallonpituuksia, matalia taajuuksia, lahkeita lepattavaa koneellista bassoa. Näistä elementeistä koostui ainakin silloin Drum ‘n bass. Elämys oli primitiivinen ja pysäyttävä. Voiko musiikki olla yksinkertaista ja samalla niin syvällistä ja tunnetta täynnä? Näistä syvistä äänimaisemista tuli nautittua paljonkin siloin ja kyllä vieläkin Groove rider, Goldie, Bad company ja LTJ Bukem silloin tällöin esiintyvät Spotifyn hakukentässä.

Musiikin evoluutio on sittemmin mennyt eteenpäin. Radiostakin on alkanut kuulla musiikkia jossa yksinkertaisen biitin päälle  tuutataan bassokuvioita. Dubstep on paljolti sitä samaa josta minäkin opin 90-luvulla pitämään, joskin basso ei ole enää vain tunnetta alavatsassa vaan siitä on tullut solistisempi ja monivivahteisempi elementti.

Bändin kanssa näistä musiikillisten elämysten syövereistä oli puhuttu usein ja huomasimme jakavamme mieltymyksen mataliin taajuuksiin. Niinpä päätimme luoda Bajo Ceron musiikillisen myllyn kautta oman näkemyksemme tyylilajista.

-Juhani

Laulunavigaattori: A Volar – Lentoon

Teimme A Volar (“Lentoon”) kappaleen tilaustyönä Oulun Musiikkivideofestivaalien päätösgaalaan vuonna 2008. Projekti oli todella mielenkiintoinen, sillä teemana tuona vuonna gaalassa oli Suomi ja suomalaisuus. Kuinka siis yhdistää espanjankielinen musiikkimme suomalaisuuteen? Pääsimme ensiesittämään kappaleen ja sen tanssikoreografian tuhatpäiselle yleisölle. Kappaleen teema on hyvin synkkä; miehet ovat lähteneet sotaan ja nainen on jäänyt rannalle yksin itkemään.

 

“Kaukaisille saarille matkasi sulhaseni
ja jätti minut saarelle ilman puita,
missä joet virtaavat verta.”

Kappaleen rytmiikka on peräisin flamencon yhdestä kiehtovimmista rytmilajeista, siguyriaksesta, mikä lisää kappaleeseen mystistä tunnelmaa. Kappeleessa kerrotaan myös kuoleman linnusta, surun tuojasta.

 

“Minua kutsuu lintu
kuolleiden äänellä,
minua kutsuu lintu
unohduksen.

Ja mustarastaan puvussa
se halkaisee taivaan
muuttaen valon pimeydeksi.”

 

Lintuteema on puhutellut minua paljon ja päässyt korpin muodossa myös yhteen esiintymisasuistani. Lintuihin liittyy paljon symboliikka ja niillä uskottiin olevan keskeinen osa maailmakaikkeuden synnyssä ja ihmisen elämänkierrossa. “Tuonelan joutsen” on kuoleman symboli. “Haavoittunut albatrossi” on taivaalla vapaa, mutta maassa vanki. Linnut olivat aikoinaan myös jonkilaisia ihmisten toiveiden ruumiillistumia, koska kykenivät kohoamaan taivaalle korkeuksiin.

Myös suomalaisesta mytologista löytyy lintuihin liittyvää tematiikkaa. Lintukoto on paikka, jonne ihmisen sielu lopulta pakenee ja ruumista irtoutunutta ihmisen sielua on kuvattu linnun hahmossa. Korpin uskottiinkin tulevan hakemaan kuolevan sielua. Kansanrunoudessa myös naisia saatettiin kuvata lintuina, morsian oli hieno höyhenineen ja sulkineen, kuin tanssijatar.

-Elina

Laulunavigaattori: Eco (Kaiku) – Lauri Ahtinen näyttää miltä Eco kuulostaa

Eco (Kaiku) on yksi niistä lauluista, jotka luotiin käsittämättömällä tahdilla, periaatteena ”laulu ulos kahdessa viikossa”, ja sen valmistuessa olin häkeltynyt siitä mitä kuulin. Olin osallistunut sävellystyöhön suurella aktiivisuudella ja esittänyt lukuisia ideoita tuotoksen suhteen. Jälkeni lopputuloksessa oli merkittävä; miltei kaikki ne ideat joita käytimme, tulivat Okolta – ne jotka hylkäsimme, olivat poikkeuksetta minun käsialaani.

Valmis kappale ei olisi paremmin voinut iskeä minuun, ja moni kiireinen ilta oli tuolloin pakko päättää pysähtyen kuuntelemaan laulu yksikseni korvanapeilla aivan liian kovalla. Myönnän että hyvän mielen musiikille on sijansa (aurinkoisena kesälauantaina), mutta aivan liian usein janoan musiikilta jotain, mitä voisi kutsua uhkaksi, vaaran tunnuksi, säveltaiteen keinoin purkautuvaksi raivon laukeamiseksi.

Tällainen musiikki on herkkä laji, sillä tunteiden ilmaisu rytmin ja sävelen kautta on usein paradoksaalista. Siinä missä länsiafrikkalainen feel good – rytmi-ilottelu kohdallani alkaa usein viimeistään kolmannen biisin kohdalla herättää raivoa makeudellaan, aiheuttaa pohjoinen pahoinvoinnin death metal puolestaan pateettisuudellaan helposti pelkkää huvittuneisuutta. Econ kohdalla mielestäni onnistuimme tietyssä tunnemaisemassa, jopa yli odotusteni.

Aikoja sitten, intoutuneena tulevasta (nyt menneestä, katsasta täältä jos meni ohi) sarjakuvamusiikkivideoyhteistyöstämme Villen kanssa, pyysin ystävääni Lauria (joka myöskin on sarjakuvataiteilija, mistä lie lähipiiriimme näitä siunaantunut) piirtämään promokuvamme uusiksi vanhassa kunnon Kylli-täti –hengessä. Minä asetin kuvat pöydälle, säädin valaistuksen ja kameran huonosti, laitoin tulevalta levyltämme jonkin laulun (tässä tapauksessa Econ) soimaan, ja Lauri sotki kauniisti menemään sen näköistä miltä kappale kuulosti. Lopputulos antaa olettaa, että Lauri tunsi Econ suhteen jotain samaa kuin minä. Ja mustasta pensselistä huolimatta luulisin että me molemmat pidämme tästä laulusta.

-kili

Laulunavigaattori: Óyela

Usein tuntuu, että joudun selittelemään sanoitustemme kielivalintaa. Miksi kirjoittaa (Pohjois-) Suomessa biisejä espanjaksi, eihän niitä kukaan ymmärrä?

Veo que me miras de distancia
no entiendes nada de mis palabras
estoy hablando en una lengua
que no quieres oír porque no es tuya

 Näen kuinka katsot kauempaa
et ymmärrä mitään näistä sanoista
puhun kielellä
jota et tahdo kuulla, koska se ei ole sinun kieles
i

Palaan tähän peruskysymykseen aina uudestaan ja uudestaan niin yleisön kuin itsenikin taholta. Óyela-kappaleen sanat kumpusivat tuosta sanoittajalle ja laulajalle hyvin henkilökohtaisestakin ajatuksesta, mutta jossain matkan varrella niistä tuli myös osa suurempaa sanomaa joka on jonkunlainen viesti suvaitsevaisuudesta. Musiikki on universaali kieli – miksi siis se ei voisi toimia siltana ihmisten välillä? Kun vain osaisimme kuunnella.

Hablar es mucho más que palabras
una forma de música
tienes que escucharla
Oye, oye, óyela

Puhuminen on muutakin kuin sanoja
se on musiikkia
sinun täytyy kuunnella
Kuule, kuule, kuule se

Bajo Ceron musiikki on espanjankielistä. Se ei olisi Bajo Ceron musiikkia muuten. Samoin minä en olisi minä jos tarttuisin helppoon vaihtoehtoon ja alkaisin kirjoittaa sanoitukset suomeksi tai englanniksi. Ja uskon, että vaikka kaikki eivät tekstejä aina ymmärtäisikään, ne välittävät tunteen joka jo itsessään on sanoma.

No me voy a cambiar
lo que digo es la
verdad
la sonrisa en mi cara
suena como la musica

 En aio muuttua
se mitä sanon on totta
hymy kasvoillani
soi kuin musiikki

Minulle Óyela on kesäbiisi. Biisin luonnosteluvaiheista saakka olen aina ajatellut sen olevan se kappale jota lauletaan kädet ilmassa kesäfestareilla auringon laskiessa järvelle ja suomalaisen festivaalikansan ollessa täynnä rakkautta ja suvaitsevaisuutta (sekä ehkä hitusen verran täynnä kaljaakin).

Kesää odotellessa,
Anna

Laulunavigaattori: Retransmisión – Elämän GPS

“La realidad no es la única verdad- The reality is not the only truth”

Retransmision-biisillä on erityisin paikka sydämessäni. Biisi tehtiin aikana, jolloin minulla oli vaikea elämänvaihe meneillään. Mutta kuten kertsissä sanotaan ”todellisuus ei ole ainoa totuus”. Mikä oli todellisuutta noina vaikeina aikoina, ei ollut kuitenkaan ainoa totuus, vaikka näytti kovasti siltä, että kaikki on mennyttä. En kyennyt näkemään totuutta, koska

“Soy una máquina rota

radio que no funciona

estoy buscando en esta confusión alguna señal”

“olen rikkinäinen kone

radio joka ei toimi

etsin tästä sekaannuksesta mitä tahansa signaalia”

Kun ihminen on hukassa ja hajalla, sitä tuppaa etsimään vastauksia kaikkialta. Ikään kuin katselee mutta ei oikeasti näe. Kun lakkaa ”katsomasta” alkaa todella näkemään; katsomisella ja näkemisellä on suuri ero samoin kuin kuulemisella ja kuuntelemisella. Kun pysähtyy ja lakkaa katselemasta vastausten perään, alkaa näkemään vastaukset sisimmässään ja olemaan läsnä tässä hetkessä.

Biisi sai alkunsa kotini takan ääressä. Olimme olleet Okon kanssa kaljoittelemassa ja päädyimme jatkoille meille. Istuskelimme takan ääressä ja jammailimme. Sanoin Okolle, että minulla on uusi viuluteema mielessä (biisi alkaa sillä ja tulee uudestaan keskivaiheella). Soitin jutun Okolle ja molemmilla oli tippa linssissä (kyllä, olimme humalassa ja ”hyväveli”-vaihe päällä). Parin viikon päästä Okko oli tehnyt biisistä kokonaisen. Mielestäni Retransmisionissa on kaunis teema ja koko biisi on kaunis. Kiitokset Annalle koskettavista sanoituksista!

-Antti

Laulunavigaattori: Paseando (joskus ei tarvitse kuin juhlia)

”Tanssimaan, joskus ei muuta tarvita.
Jos ei tiedä mitä haluaa, ei se sen arvoista olekaan
ilo on maailmassani se millä on väliä.
Olemme samasta maasta, sinä ja minä
kuuntele kuinka se laulaa
kun puhut kuulen buleríaa. ”

Bulería on flamencon bailubiisi, palo eli rytmilaji, jota tanssitaan, soitetaan ja lauletaan yhdessä juhlissa illan pimetessä. Se on myös biisi, joka perinteisesti lopettaa flamenco-keikan. Vaikka katsojasta tämä voi näyttää sattuman varaiselta hauskanpidolta, mitä se myöskin on, laulaja, soittaja ja tanssija tuntevat myös yhteiset säännöt, joilla ”pelaavat” buleríaa. Ei siis ole väliä mistä maasta tulet, jotta voit puhua buleríaa. Rytmi yhdistää ihmiset.

”Kannan tätä hämärän huntua väsyneillä kasvoillani. Tunnen etten näe mitään selvää.
Annat käden ja vierelläsi tiedän etten ole yksin, silmilläsi minua ohjaat. ”

Paseando-biisimme kertoo myös juhlien jälkeisestä tunnelmasta. Yhdessä on soitettu, laulettu ja tanssittu aamun pikkutunneille. Musiikkia tehdessä tärkeää on yhteisöllisyys, ja se että porukalla on myös hauskaa ja mieleenpainuvia hetkiä musiikin äärellä. Bajo Cero on paitsi bändi myös ystäväporukka, joka nauttii yhdessä tekemisestä. Musiikki ja tanssi on universaali asia, joka kokoaa ihmiset yhteen. Tarvitsemme iltoja, jolloin bulería soi aamun pikkutunneille!

-Elina

Laulunavigaattori: Hierro – Rauta

Kuulin Hierron ensimmäisen kerran Okon tekemänä demona ja siitä tuli välittömästi yksi lempikappaleistani. Hierro on kuin tiivistetty pienoiskuva Bajo Cerosta: tietyllä tavalla herkkä, mutta sisältää paljon voimaa. Kappale alkaa akustisesti ja vähäeleisesti, mutta intensiteetti kasvaa läpi koko kappaleen ja lopussa mennään täyttä paahtoa. Laulusta täytyy mainita sen verran, että vaikka sanoista ei ymmärtäisi mitään, niin Annan intensiivistä tulkintaa jää kuuntelemaan väkisinkin.

Soittajana olen pitänyt aina eniten sellaisista kappaleista, joissa voi unohtaa soittavansa ja keskittyä täysin kappaleen fiilikseen. Hierro on juuri tällainen kappale. Kappaleen tunnelma imee välittömästi sisäänsä ja mielestäni kappale toimii parhaiten silmät kiinni kuulokkeilla kuunneltuna (mieluiten samanlaisilla kuin Annalla on kappaleen musiikkivideossa). Hierro on myös loistava livebiisi. Koko bändi nauttii selvästi kappaleen soittamisesta ja ainakin itselleni Hierro on   aina yksi keikan parhaista hetkistä.

-Heikki

Ja täältä lisää: Hierron musiikkivideo Youtubessa